Lion of Finland – Kieler Woche and Europeans 2018 in Spain, Kirsikka ja Mikko Räisänen
Kieler Woche – Suomiharjoittelu pays off
Saksan Kiel on mielestäni yksi parhaista kilpapurjehduspaikoista koko maapallolla. Tämän vuoksi menemme mielellämme sinne. Tällä kertaa veneitä oli tosin vain parikymmentä – yleensä fleetti on ollut 30–40 venettä. Kisajärjestelyt ovat todella korkealla tasolla ja lisämausteena on yksi päivä ns. TV-radalla, jolloin veneissä on seurantalaitteet ja päivä striimataan suorana liikkuvan kuvan lähetyksenä verkkoon. Jälkikäteen SAP-systeemistä on saatavilla todella paljon tärkeätä dataa tuon päivän kisaa analysoitaessa: muun muassa tack/gybe -loss metreinä, manöövereiden lukumäärä, etäisyys starttilinjaan paukun kohdalla, jne….
Pääkisa-alue on yleensä vähintään 1–1,5 päässä satamasta, joten tämän kanssa kannattaa olla tarkkana. Kierroksia on yleensä 3–4 – kahden kierroksen pikastartit eivät kuulu saksalaisten ohjelmistoon. lähtölinjat olivat tänä vuonna pin-end-painoitteisia, mikä antoi hyvät mahdollisuudet, jahka halusi vasemmalle.
Kelit tänä vuonna olivat medium–heavy miinus osastolla. Meidän painoilla (141kg) on vaikeata pysyä kyydissä mukana – mutta heti kun tuuli droppasi mediumleveleille ja rupesi shiftailemaan pystyimme purjehtimaan kärkisijoista. Fleetissä oli pääosin saksalaisia – meidän lisäksi kolme tanskalaista ja yksi jenkkivene, joka muuten tulee meidän PM:iin Hankoon. Decksweeppereitä oli 3–5 kpl, mutta regattavoitto tuli traditionaalisella isopurjeella. Tanskalaiset olivat DS:llä (Gooddall) nelosia – tämä on mielestäni heidän selkeästi paras tuloksensa kv-puolella. Tämä kielii DS:n eduista ainakin kovemmalla tuulella.
Meidän total 9. sijoitus vastasi hyvin kyvykkyyttämme purjehtija vallitsevissa tuuliolosuhteissa. Startteihin olimme todella tyytyväisiä, Niklaksen kiihdytysharjoittelut tulivat loistavalla tavalla hyödynnettyä. Ajetuista starteista voitimme paalupaikan kaikissa paitsi kahdessa startissa. SAP-analytiikassa se oli kivaa katsottavaa.
EM-Espanja, Costa Brava – Decksweepperit jyrää
Tämä oli ensimmäinen kerta kummallekin, kun osallistuimme luokan EM-kilpailuihin. Osallistujia n. 70 ja purjehdusareenana täydellinen hiekkaranta-leirintäaluehässäkkä. Lämpöä ja aurinkoa riitti. Ekan kilpailupäivän jälkeen ihmettelimme, kun keskituulessa ei löytynyt paukkuja eikä vauhtia. Mittasimme rikijännitykset rantaan päästyämme ja totesimme, että 37 timantti olikin vaihtunut 42:een. Joku fiksumpi sanoi meille, että musta alumiinimasto kuumenee etelän lämmössä niin paljon, että ero johtuu laajentumisesta. Totta tai ei, tension mittataulukot menivät uusiksi ja vene tuntui sen jälkeen selkeästi paremmalta.
Koko regatta käytiin jälleen tuuliskaalalla medium–heavy. Olimme tyytyväisen yllättyneitä kovemman kelin vauhtiimme. Useammassa kovan tuulen lähdössä kiepuimme sijoilla 25–30. Valitettavasti neljässä paremmin menneessä lähdössä tuli jotain teknikaalia ja yhteen starttiin mahtuivat myös tyhmät jiippilipat.
Tärkein huomio regatan aikana oli ehkä Decksweeppereiden suuri määrä ja tämän setin kyvykkyys ajaa medium–heavy-kelillä ylemmäs ja samaa vauhtia kuin traditionaalisella isolla purjeella. Ero oli todella merkittävä. Toinen asia mikä huomattiin oli se, että DS-purjeilla olevat tykittivät ihan omaa tahtia kovemmalla kelillä avotuulilla. Meidän oli pakko yrittää vastata tähän tuplatrapetsilla. Se toimikin yllättävän hyvin ja tällä tekniikalla pysyimme vauhdissa mukana.
Kreikkalainen venekunta, joka voitti kisat ajoi Exploderilla ja DS:llä. (huhujen mukaan Paschalidis nähtäisiin ehkä myös meidän PM:ssä yhden ruotsalaisveneen peräsimessä.) Kärjessä oli myös Windrush ja C2:sia. Tarkemmat speksit kisoista tulee varmaan tuota pikaa kv-luokkaliiton toimesta.
Summaten – EM:t olivat meille oppimiskäyrä kovan tuulen purjehdukseen. Odotamme innolla omaa DS:ää, jonka piti saapua jo Kieliin ja sitten se myöhästyi vielä EM:stä. DS:ää odotellessa…
