Team Wipak kohtasi valitettavia vastoinkäymisiä, kun Nora loukkasi jalkansa juostessaan ukkospuuskassa kiinnittämään venettä. Isonvarpaan niveleen ja jänteisiin tuli osarepeämiä. Nora sai kepit ja joutui kannatusjoukkoihin.  Vaikka tragedia veti miehistön ja erityisesti Noran ymmärrettävästi maihin, Janne ei siitä lannistunut. Sosiaalinen mies pisti sanaa toisen perään ja rupesi käyttämään puhelintaan.

Ensimmäisenä tuloillaan oli Ruotsin tähti Martin Strandberg, jolla homma meni kuitenkin juuri ennen lähtöä puihin. Seuraavaksi tukea haettiin Ruotsin sosiaali-ihmeestä Petter Kalbergista, joka järjesti Tukholmasta nuoremman ammattimiehen Matthew Hodgsonin tuloilleen. Mies innostuikin aiheesta ja järjesti itselleen lennot. Las Palmasissa oli tarkoitus olla kisoja edeltävänä päivänä viiden maissa. Miehistöllä oli siis ennen pimeän tuloa noin tunti aikaa tutustua, käydä vesillä ja hioa yhteispeli kuntoon.

Järjestely sai kuitenkin päälleen tummia pilviä, kun Finnairin lentoemojen lisäksi myös Espanjan lennonjohtajat menivät lakkoon eikä lennot kulkeneet. Matt ei siltikään luovuttanut, vaan otti Petterin perheen kanssa junan Kööpenhaminaan lentääkseen sieltä Las Palmasiin seuraavalla koneella. Perille piti saapua ensimäisenä kisapäivänä puolilta päivin. Ensimmäinen startti jäisi siis ajamatta, mutta eihän kisat siihen kaadu.

Kisa-aamuna Janne sai kuitenkin ikävän puhelun. Pelikaani oli lentänyt turbiiniin, lunta tullut tupaan ja kone tehnyt pakkolaskun Madridiin. Onneksi hätä ei ollut suurempi ja gasti sekä muut matkustajat selvisivät hengissä. Valitettavasti kisat olivat vain vaakalaudalla. Mutta Janne oli tullut purjehtimaan. Seuraavaksi rannalta pöllähti kuvioihin star-ammattillainen, entinen tornado-kuski, John Gimson, Skandia Team GBR. John on gastinsa kanssa brittien starin ykköstiimi Lontoon Olympialaisten jälkeen. Jos star putoaa luokkana pois, vaihtaa John kuulemma takaisin monirunkoon, mikäli se valitaan tilalle. Homma toimii.

Seuraavana aamuna Ruotsista pitkään matkaa tehnyt Matt ilmoitti, että jatkolento oli järjestynyt ja hän pääsisi paikalle puolilta päivin. Janne kuittasi ja totesi, että koska vesille tulee lähteä jo kymmeneltä, he lähtevät Johnin kanssa vielä toiseksi päiväksi ja Matt voi jatkaa kaksi viimeistä päivää. Aamupäivä kuluikin kuitenkin rannassa tuulta odotellessa ja Jannea alkoi uhata kiusallinen tilanne: liikaa gasteja. Kun lähtölupa lopulta saatiin, Janne olikin sutena merellä kolmiodraamaa paossa.

Kolme kisapäivää takana.

Ensimmäisenä päivänä tuulta riitti 12-15 m/s erittäin rajujen siftien kera . Päivän suomifleetin saldona oli (sis. Raul ja Petter) yksi isopurje, 9 lattaa, 1 chickeni, kaksi puomia , kaksi naarmua kylkeen, yksi jalkalenkki ja kahdet trapetsit. Kahdessa veneessä pääsi vettä mastoon turtleksi ajon jälkeen. Toisen veneen joutui pelastamaan meripelastus. 13/40 venettä  sai loppujen lopuksi tuloksen. Valitettavasti yksikään näistä ei ollut suomalainen.

Toisena päivänä tuuli keveni runsaasti. Päivä alkoi rannassa noin neljän tunnin odottelulla ja ulosteen jauhamisella. Kun lopulta saatiin lupa lähteä vesille siirryttiin vesille kellumaan ja jauhamaan… Loppujen lopuksi järjestäjät väsäsivät radan ja ajattivat lähdön vaihtelevissa olosuhteissa. Koko lähdön juoni oli haistella puuskia ja ottaa niistä jotain irti. Parhaat epäilemättä voittivat, mutta todella kovia nimiä, kuten Gunnar Larsen jäi myös kauas kärjestä.

Takaisin Atlantin aalloilta ajettiin hämärän saattelemina.

Kolmas päivä vaikutti rannassa hyvin toisen kaltaiselta. Pieni tumma pilvi toi onneksi sen verran tuulta, että järjestäjät päästivät purjehtijat merelle. Radalle päästiinkiin reippahassa sivutuulessa. Eikä noin 9 mailin siirtymään ei mennyt puolta tuntia pidempään. Alueelle pääsyn jälkeen lähtö tuli suhteellisen nopeasti, ja se päästiin ajamaan. Tuulta riitti mukavasti 7-8 m/s ja  se pysyi suhteellisen vakaana. Täydellinen tuuli ja auringon paiste lämmittivät kummasti purjehtijan mieltä! Parhaana suomalaisena edusti taas Janne, joka ajoi seitsemänneksi. Tämän jälkeen järjestävät jäätyivät ja vaikka tuulta olisi vielä ainakin toiseen lähtöön riittänyt, päivä jäi taas kellumiseksi ja …

Kaiken kaikkiaan kelit on ollut kelpoiset ja hauskaan on piisannut. Tuulta on ollut vaihtelevasti, mutta merelle on päästy ja gt:t on tarjoiltu 3g:nä. Itsenäisyyspäivänä vedettin Suomenlippu ruotsalaisveneen mastoon ja nautittiin kesästä.

Suomi-tiimi edustaa Kanarialla. Innokkaimmilla jo viikko treeniä takana. Nyt kisailmoittautuminen käynnissä. Huomenna alkaa kisat.

Olosuhteet on mainiot! Real Club Nauticon tilat ovat viittä vaille hulppeat ja palvelu pelaa. Vesi ja ilma on lämmintä ja tuulta on ollut monipuolisesti 0–50 m/s.

Ensimmäinen viikko kului lyhyitä lähtöjä ajaessa. Erikoismies Esko rakensi radat, puhalsi torveen ja kertoi missä mennään.

Kisapäiville on luvassa reipasta tuulta. Ensimmäiseksi kisapäiväksi, sunnuntaiksi, on luvattu rapeat 10–17 m/s ja seuraaviksi kympin pintaan. Vantit soimaan ja rallia ajamaan!