• ☰ MENU

FF18A, RADAR CONTACT.

Aluelennonjohdon (ACC)  käyttämä termi tarkoittaa, että näkyy tutkalla, ja tutkakaiku tunnistettu. Näin on nyt käynyt myös meille, Finnish Formula 18 Association ry:lle.

Mitä mitä? Missä nyt taas käryää?  SPV (Suomen  Purjehdus ja Veneily, eli vanha purjehtijaliitto) on huomannut jonkin oudon kaiun tutkassaan. SPV:n porukka joutui oikein selvittämään, että mikä siellä ruudulla noin kirkkaasti loistaa, ja pitkällisten tutkimusten jälkeen (ujojen kuulopuheiden mukaan jopa kansainvälisiä agentteja, uusimman Bond-elokuvan sijaisnäyttelijöitä ja muita imurikauppiaita oli jouduttu rekrytoimaan tutkinnan edistämiseksi) hommaan saatiin varmistus: Se on F18-purjehtijoiden tekelettä taas koko juttu. Lainsuojattomat cowboyt, hylättyjen orkesterien kodittomat rokkitähdet ja muut Daltonit (Grant poislukien) ovat luoneet yhdessä sellaisen fuusioreaktion, että lopputulos oli vääjäämätön.

Olemme siis vuoden luokkaliitto 2012. Rauhaa. Panokset nousevat seuraaville vuosille. Tossu ei tutise, vaan lyömme lisää löylyä kiukaaseen.

Kuvassa kaksi Cowboyta on juuri vastaanottanut SPV:n aluelennonjohdon tutkatodistuksen, Wuhuu!!

Tämä tunnustus noudattaa 100% sitä linjaa, joka on perustavassa kokouksessa 3 vuotta sitten juhlallisin menoin yhdistyksemme kultaiseksi langaksi valittu. Jatkoa seuraa, pysy kanavalla. Over and Out.

Merisuolaa, maininkia ja kovaa meininkiä

kansainvälisen F18-liiton sihteeri näyttää värejä rannassa. Kiitos Nicolle luovasta työstä! Kaikki näkyvyys on näkyvyyttä!

Syke on ollut sen verran kova, ettei kesken mittelön ole ehtinyt miettiä mitään päivityksiä. Kisat saatiin siis eilen päätökseen. Paikalliset järjestäjät osaavat hommansa, ja luonto hoitaa loput. Tuulta on näkynyt joka päivä,  ja välinerikkoja ollut läpi fleetin. Suomipojilta katkesi pallopurjeen nostin eräässä kisassa, jonka uudelleen pujottamisessa kesti tovi. Kovalla temmolla kuitenkin 25. hujakoille siinä kisassa. Opettavaista on ollut, ja kovassa aallokossa puuskaisessa kelissä on jopa tarkasteltu vedenalaista maailmaa hetken verran. Loppusijoitus ekan kolmanneksen hännillä. Opettavainen ja hieno kokemus.

Kisareissulla Wanhassa Ruotsissa…

Kaksikieliset kadunnimet helpottavat styroksinvalkean Nanookin navigointia kaukana kotoa.

 

Näin se on. Vene on  jossain määrin nipussa ja testattuna..Paikalliset kelit ovat varsin vaihtelevat, maininkia löytyy, sekaista sellaista, kun saarta ympäröivän matalan vulkaanisen laatan päällä tikkaillaan edestakaisin. Aallot ovat matkannet tuhansia maileja, ja olisit Sinäkin ihmeissäsi, jos joku merenpohja tulisi yhtäkkiä hämmentämään rauhallisen rullaamisen eteenpäin. 18 eri kansallisuutta löytyy ja monenlaista kumisutta ja hiihtäjää on liikenteessä. Meidän ehdoton suosikkimme on pitkään luodolla viihtynyt Markku, joka gastinsa Robertin kanssa piiskaa C2-laivaa kohti tyrskyjä.

Pikku testien jälkeen voidaan todeta, että sama buugi jatkuu kuin Suomesakin ….mitä enemmän tuulta, sitä paremmin kulkee… eli ensimmäinen kisapäivä voi kaikessa keveydessään olla vähän haastava tälle olkihattu-joukkueelleemme.

Ranskan Asterix-osaston ehdoton isoäiti ja päällysmies, suoraan hiidenkivestä syntynyt, legendaarinen Manu Boulogne lähetti viestin Epulle ja Mikolle: Nykyään zenterbuurdit leivotaan suoraan keskilinjalle, aiemmin tykättiin 1-2 astetta bord d’attaquet (etureunat) sisään…

Ollaan kuulolla, homma pyörähtää käyntiin ja lepoa ei ole luvassa…. Summit or dead.