Tämän vuoden MM-kisat käytiin Italiassa Amalfin rannikolla Formiassa 2.-9.7. Ohessa kilpailuraportti FIN-060:n gastilta Janne Järviseltä, joka yhdessä kipparinsa Nørregaardin kanssa sijoittui kokonaistuloksissa hienosti kuudenneksi! Tämä on tiettävästi paras sijoitus Suomea edustavalta venekunnalta Formula 18-luokan maailmanmestaruuskilpailuissa tähän mennessä!
Alue ja olosuhteet olivat optimaaliset F18:lle ja tuulta sekä erilaisia olosuhteita riitti hyvin koko viikolle.
Päätimme osallistua kisoihin melko viime hetkellä ja päällimmäinen haasteemme oli saada kisakelpoista venettä kisoihin.
Hollannin Nacra suostui pieneen poikkeusjärjestelyyn kanssamme ja saimme uuden Nacra F18:n suoraan tehtaalta toimitettuna paketissa Italiaan 3 päivää ennen kisojen starttia.
Veneen rakentaminen ja rikaaminen meni vanhalla rutiinilla ja suoriuduimmekin siitä lähes 5 tunnissa. Olimme suoritukseen varsin tyytyväisiä.
Meillä ei ole F18:sta yhteistä kokemusta kuin yksi 2 päivän SM-kilpailu ja lähdimmekin ns. hiukan takamatkalta näihin MM-kisoihin. Ilmoittautuneiden joukossa oli lajin vanhoja ja kovia konkareita, jotka tuntevat luokan ja veneet hyvin. Meillä alla uusi vene ja kaikki säädöt ja trimmit tietämättä ja tekemättä.
Saimme onneksi kaksi päivää aikaa treenata Italian mestaruuskisoissa ja käytimmekin kisaamisen lähinnä veneen trimmien, säätöjen ja askelmerkkien hakemiseen.
Onneksi meillä vahva tausta ja tuhansia tunteja Nacra17- luokassa yhdessä, joten trimmien hakeminen ja säätäminen meni rutiinilla. Olemme purjehtineet Allanin kanssa useita vuosia yhdessä monirunkoveneitä ja yhteiset treenituntimme tulivat tarpeeseen ja käyttöön näin tiukassa aikataulussa.
Keliolosuhteet olivat lähes optimaaliset koko viikon. Tuulta 10-20 solmua, vakaa tuulensuunta, tasaista vettä ja aurinkoa.
Päätimme, että emme alussa lähde riskeeraamaan vaan otamme varmemman päälle, pitkät regatat ovat maratonlaji, jossa tasaisuus on tärkeintä.
Haasteena oli osallistujamäärä, joka jäi noin 80 veneeseen. Tämä tarkoitti, että on vain yksi fliitti ja startit ratkaisevat koko kilpailun. Jäädessä startissa jalkoihin, lähtö on käytännössä isossa fliitissä menetetty.
Meillä on yhteisiä startteja valtavasti viime vuosilta ja onnistuimmekin läpi regatan aina lähtemään halumastamme paikasta ekassa rivissä. Kilpakumppanit rannassa tulivatkin sanomaan, että kukaan ei halua startata läheltämme.
Radalla puolestaan itse purjehtiminen oli aika perustekemistä. Tuulen suunta ja voimakkuus olivat aika vakioita joka pvä. Toki shiftit piti osata ottaa, mutta rata-alue itsessään ei tarjonnut juurikaan yllätyksiä.
Yhteiset tunnit näkyivät veneessä sekä tekemisessä ja saimmekin venevauhdin heti riittämään top10 joukkoon.
Ensimmäiset päivät löysimme itsemme vaihtelevasti lähes joka startissa top10 joukosta.
Muunmuassa kolmatta starttia johdimme selkeällä marginaalilla, mutta sitten sorruimme perusvirheeseen veneen nosedivatessa. Olin unohtanut kiristää rannassa jalkaremmin, jalkani lipesi ja lensin keulaan kaataen veneen. Otimme suosiolla DNF:n, joka oli virhe jälkikäteen ajateltuna. Se maksoi meille mahdollisesti paljon loppusijoitusta ajatellen.
Viikko kokonaisuudessaan meni melko tasaisesti, performoinnin ja venevauhdin parantuessa päivä päivältä tullessamme enemmän sinuiksi veneen ja trimmien kanssa. Meillä oli ilo saada ranskalaiset, voittivat edellisen kisan Gardalla, sekä Nacran omat ihmiset avuksemme veneen trimmeissä ja säätämisessä myös. Meillä kun ei uuden veneen kanssa ollut liikaa tunteja alla.
Lopulta päädyimme sijalle 6., joka uskoakseni oli paras mihin uudella veneellä meillä oli mahdollisuus. Toki meillä oli tavoite olla top5 joukossa, mutta se kaatui omiin muutamiin teknisiin perusvirheisiin.
Mietimmekin kisan jälkeen, että viikko treeniä ennen näitä kisoja uudella veneellä ja olisimme saattaneet hyvinkin päästä haastamaan mitaleista. No ensi vuonna sitten enemmän vaan tunteja ja treeniä.
Kisat voitti Mitch Booth poikansa Rubenin kanssa erittäin solidilla suorituksella, jokainen lähtö top10:ssa. He todella ansaitsivat kultamitalin hienolla ja vakuuttavalla purjehduksella.
Isä ja poika ovat myös esimerkkejä ihannoimastani tavasta pyrkiä purjehtimaan monipuolisesti useita eri veneitä ja luokkia. Se luo ja kasvattaa parhaiten ammattitaitoa ja osaamista kilpapurjehduksessa.
Eräs idolini onkin Franck Cammas, joka purjehtii kaikkea mikä vesillä liikkuu.
Seuraavaksi meillä mahdollisesti elokuussa Stockholm Raid, kuun lopussa varmasti 2viikkoa kisaamista uudella 69F:llä Gardalla foilaten 30-40 kts ja sen jälkeen heti F18 PM:t Århusissa ja syyskuun lopussa nähdäänkin kaikkien kanssa kotona SM-kisoissa.
Hyviä tuulia kaikille!
Janne
